Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (2014), 557 sivua

He eivät tiedä mitä tekevätOn tämä vaikuttava, nousee saman tien kotimaisen kirjallisuuden TOP kymppiin. Aiheita on monia, ne saavat vakuuttavan moniäänisen käsittelyn ja ovela juoni sitoo ne pääteemaan. Juuri näin voi taitava romaani saada maailman näyttämään uudelta. Luulisi menestyvän muillakin kielillä.

Yksi nautittavista aiheista on Suomi nähtynä amerikkalaisin silmin. Vaikka näin: Joe huomasi välillä ikävöivänsä Suomea, harmaisiin ja mustiin pukeutuneita ihmisiä, jotka aamuisin seisoivat surullisina bussipysäkillä kuin olisivat juuri menettäneet kaiken.

Tai näkymä yliopistosta: Hän oli vähitellen oppinut, että jos pysytteli pitkään paikoillaan hiljaa ja varoi säikyttämästä, suomalaisista saattoi nähdä vilahduksen sattumalta. Talviaikaan ne nousivat erityisesti aamun hämärässä ja iltapäivän sinisessä valossa äänettömästi käytäville vaeltaakseen niitä yksin, murheellisen puhumattomina. 

Yhtä aikaa nautittava ja pelottava on kuva lukiosta valmistuneen nuorukaisen pään sisältä. Samoin visio digitaalisen neuroteknologian tulevaisuudesta.

Pääteema on kerrottu jo kirjan nimessä. Sivuilla 512-13 sama asia kuvataan muutamalla tehokkaalla repliikillä:

– Sulla varmasti on sun ajatukset ja kokemukset, jotka on sulle arvokkaita, Joe sanoi ja katsoi poikaansa silmiin. (…) Sulle asiat varmaan näyttää olevan niin kuin sä ajattelet. Ja sulla on siihen varmaan syitä, jotka näyttää sulle tärkeiltä. Mutta kannattaa ehkä ymmärtää, että se ei tee sun näkökulmasta ainoaa oikeaa.

– Samat sanat.

 – (…) Kukaan ei halunnut kuulla mitään omille mielipiteilleen vastakkaista. Ketään ei kiinnostanut, miten asiat oikeasti on.

– Samat sanat.

Tätä hämmentävää asiaa eli tajunnan vääristymisen vaivattomuutta olen ihmetellyt koko 2000-luvun ajan. Kerro, jos haluat siitä kertovan sitaattikokoelman. (anssi.orrenmaaa@nic.fi)

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (2014), 557 sivua

  1. Entiteetti sanoo:

    Tämän kirjan sain luettua loppuun. Viesti oli lohduton: on vain yksilökohtaisia totuuksia ja ne ovat kaikki vääriä. Erilaatuisista ja -tasoisista näennäismoraalisista kertomuksista oli laadittu episodisarja, jossa jokainen luku päättyi cliffhangeriin. Pojanmurhaksi kääntynyt isänmurha antoi tragedian syvyyttä. Viimeistään lopussa lukija nostettiin haikean-ylevöityneeseen tilaan. Saan kai tuntea itseni viihdytetyksi ja samalla vähän petetyksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s