Kirsi Haapamatti: Unelmien ekokylät (2015), 228 sivua sekä Katja Liuksiala: Sisulla ja sydämellä (2015), 226 sivua

Unelmien ekokylätNäillä kahdella hyvin erilaisella kirjalla on kovin paljon yhteistä. Ne kustansi Basam Books vuonna 2015, kummatkin ovat tekijöidensä erinomaisia esikoisteoksia ja molemmat taluttavat lukijan sopivalla sivumäärällä syvälle omaan vaihtoehtoiseen maailmaansa.

Unelmien ekokylät perehtyy oikeisiin suomalaisiin yhteisöihin, ensin yleisesti analysoiden ja sitten kahdeksan ekokylän oven taakse ja niiden asukkaiden pään sisään kurkistaen, Ähtärin Gaijan luomukylästä Heinolan maatilayhteisöön. Intiimit kuvat on ottanut kirjan toinen tekijä, Suvi Elo.

Sisulla ja sydämelläSisulla ja sydämellä kertoo puolestaan sisäisen soturin matkasta. Eikä puhe ole nyt fyysisestä kamppailusta vaan henkisestä kulkemisesta, itsensä ja maailman kohtaamisesta rohkeasti nykyhetkessä eläen.

Kirjoilla on paljon myös samaa kaikupohjaa – hidastamista, kohtuullistamista, sisäistymistä, läsnäoloa. Ekoyhteisössä asuminen vaatii varmasti sisäistä soturiutta. Tapaus toisensa jälkeen tulee hämmästeltyä, miten nämä aatteelliset ihmiset pystyvät (useinkin) sopimaan yhteiset asiansa erilaisten ja aika usein vaihtuvien persoonallisten naapuriensa kanssa.

Kovin stabiililta tämä ekoyhteiselämä ei nimittäin vaikuta, kun onnea ja unelmaa ajetaan jatkuvasti takaa. Strategioita tuntuu olevan yhtä monta kuin sankariakin. Joku on ratkaissut asian asumalla osan vuodesta tiiviissä yhteisössä ja ottamalla loppuajan etäisyyttä yksityisessä kodissaan. Eräänlainen ääripää on kirjan lopussa esiteltävä Marketta Horn, joka on päätynyt monien yhteisöjen kantaäitihahmosta vapaaehtoiseksi erakoksi saarijärveläiseen Mörkökorven metsämökkiin.

En pysty kirjaamaan tähän tarkempia sitaatteja Unelmien ekokylästä, sillä oma kirjani halusi heti ensilukemisen jälkeen muuttaa kaarinalaiseen ekoyhteisöön, missä se näyttää nyt asuvan pysyvän luontoisesti. Voisiko ekokyläkirja saada parempaa kotia ja suositusta!

Sisulla ja sydämellä tarjosi viikko sitten poikkeuksellisen lukukokemuksen. Pitkään tavasin kirjaa onnellisena siitä, että joku on osannut ammentaa itseään näin avoimesti, viisaasti ja kokonaisvaltaisesti. Kunnes noin sivulta 152 lähtien suistuin erikoiseen lukemisen flow-tilaan, jossa ajatus ja sivu toisensa perään alkoi todella kolahtaa.

Täsmäolo – kuinka upea uudissana. Taikatauot – miten hyvä oivallus. Sienestys – osuvasti kuvattu kokonaiselämys. Keskittyminen – se on kaunista. Soturiuden vahvistamiseen ei tarvitse välttämättä matkustaa minnekään. Hienoimmat aarteet löytyvät usein yllättävän läheltä, sisältämme. Seikkailun jälkeen, olkoon se sisäistä tai ulkoista, maailma voi näyttää vähän erilaiselta, kirkkaammalta. Kun teet jotain uutta, voit nähdä myös itsesi uudella tavalla. Ja niin edelleen, harjoituksineen.

Hienoa Basam! Mahtavaa Kirsi ja Katja!

Ja tosiaan, on tässä sekin yhteinen asia, että olen saanut ilon tutustua näihin molempiin mainioihin kirjailijoihin viime aikoina. Ja jos hyvin käy, pystyn ensiesittelemään heidät toisilleen Suomen joogaopiston Saarijärvellä keskiviikkona 20. heinäkuuta 2016 noin kello 17:50, juuri ennen Joogaa melojille -leirityksen ensimmäistä kasvispäivällistä.

Ai niin, tämän Katjan kanssa meinataan tehdä Basam Booksille kevääksi 2017 harvinaisen jännä opus, oikea mielikirja. Ja kukaties keksitään myös tuon Kirsin kanssa vielä jotain täsmäovelaa pohjalaistyyppistä hullutusta …?

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s