Michel Houellebecq: Alistuminen (2015), 266 sivua

alistuminenEikös se ollut niin, että kunnon kirjan pitäisi häiritä lukijaansa? No nyt tuli vastaan romaani, joka ei vain häiritse, vaan hämmentää, oikein kunnolla.

Päähenkilö on tyypillinen ranskalainen intellektuelli, ateistinen kirjallisuuden professori, jolla on enemmän tyttöystäviä kuin periaatteita. Eletään vuotta 2022, jolloin Muslimiveljeskunta ottaa Ranskassa vallan nopeasti kasvaneen kannattajakuntansa ja äkisti auenneen poliittisen pelin tuloksena.

Päähenkilö suhtatuu uuteen vallanpitäjään aluksi epäluuloisesti ja pelokkaasti, pakeneekin Pariisista maaseudulle levottomuuksien uhatessa. Mutta samaan aikaan hän on otollista maaperää vieraille vaikutteille. ”Jostain kumman syystä länsimaat ylpeilivät vaalijärjestelmällään, vaikka se tuskin oli kahden kilpailevan jengin valtataistelua ihmeellisempää, ja menivät joskus jopa niin pitkälle, että aloittivat sotia tuputtaakseen omaa järjestelmäänsä maille, jotka eivät olleet siitä lainkaan innoissaan.” Aika ikävästi sanottu meidän pyhästä demokratiastamme, mutta se on vasta alkua.

Professori saa potkut Pariisin-Sorbonnen yliopistosta, kuten suurin osa kollegoistaan, ja tietenkin kaikki naiset. Opiskelijoille ilmaantuvat burkhat ja harvojen virkoihin jääneiden palkat kolminkertaistuvat, kiitos saudimiljoonien. Uusi rehtori on osannut kääntyä muslimiksi ajoissa ja alkaa käännyttää päähenkilöäkin. Oudot tavat alkavat maistua yhä paremmilta, niin kuin baklava ja libanonilainen viini. Islamilaisuuskin näyttäytyy kristinuskon toimivampana pikkuveljenä. Kristinusko nimittäin perustuu lähinnä Jeesuksen dekadenttiin persoonaan, kun taas islamilaisus on ymmärtänyt perheen  olevan kaiken perusta. Sen silmin Eurooppa on vajonnut kuvottavaan mädännäisyyteen, koska ei ole pystynyt torjumaan napakasti homoavioliittoja, aborttioikeutta ja naisten työntekoa.

Paluuta yliopistoon puntaroivalla intellektuellilla on kohta enää kaksi kysymystä: Minkä suuruinen palkkani olisi? Montako vaimoa saisin? Rehtori vastaa palkan olevan sen verran hyvä, että kolmekin vaimoa olisi helposti saatavilla. Hänellä itsellään heitä on neljä, joista nuorin on 15-vuotias. Kun vielä opiskelijatyttöjen asujen peittävyyden ongelmakin luvataan ratkaista, alkaa asia olla selvä.

Rehtorin ylellisestä kodista aukeaa näkymä roomalaisille raunioille, mistä seuraa luonnollinen ajatus. ”Roomalaiset olivat varmasti loppuun asti kokeneet olevansa ikuinen sivilisaatio, kunnes heidän imperiuminsa hajosi.”

Hyvin häiritsevää, kovin ikävää ja erittäin taitavaa. Toisin sanoen onnistunut suositus Apila-kirjaston sunnuntaivieraalta, Seinäjoen ammattikorkeakoulun rehtori Tapio Varmolalta.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s