Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta (2018), 382 sivua

Riikka Pulkkinen kirjoittaa kovin hyviä lauseita, ajatusrakennelmia, kohtauksia ja rakenteita. Mutta, mutta…

…totta puhuen ei yhtään mitään muttaa. Pulkkinen on omassa lajissaan aivan huippputekijä. Se laji on nuorehkon helsinkiläisen naisen arkinen ihmissuhde- ja tajunnanvirta. Ei luulisi, että sellainen puhuttelee  myöhäiskeski-ikäistä pohjalaismiestä, mutta niin se vain tekee. Hämmästyttävän tarkkaa, runsasta ja kekseliästä tekstiä. Tällainen romaanin pitää ollakin.

Pidin Lasten planeetasta yhtä paljon kuin Totta-romaanista, toisin sanoen hyvin paljon. Raja ja Paras mahdollinen maailma olivat aivan ookoo, mutta eivät yhtä erityisiä. Näissä muissa kirjoissa on paljolti kyse kolmiodraamasta, Lasten planeetassa nuoren perheen hallitusta erovuodesta. Toinen taso on isosiskon kymmenen vuoden takainen psykoosi. Yhteistä eroprosessissa ja psykoosissa on hajoaminen ja onnistunut koostuminen.

Lasten planeetassa on vielä kolmas taso: avaruussatu, jota Frederika kertoo ainakin alussa tyttärelleen. Kun tytär kaipaa avaruuden aasin elämään rakkautta, Frederika tuo satuun rakastavan leijonan. Aasi ja leijona ihmettelevät yhdessä muun muassa sitä, onko mustan aukon tapahtumahorisontin takana pimeää vai valoisaa. Sadun lopussa leijona syö aasin lähes kokonaan, koska se on leijonan tapa. Aasin pää jää ihmettelemään, miten säkenöivää ja kaunista mustassa aukossa on.

Joka tasolla loppu on onnellinen, tavallaan. Julia paranee psykoosista lääkärin työhönsä. Eronnut perhe viihtyy keskenään paremmin kuin koskaan. Aasikin näkee taivaallista valoa. Mutta mitähän satu haluaa sanoa? Ehkä Frederika on oppinut vuoden aikana, että hänen ei olisi kannattanut leijonan lailla syödä kaikkea happea Henrikin ympäriltä? Jos tämä oli Riikka Pulkkisen oman elämän eron opetus, hän olisi ainakin romaanissa aivan hyvin tuoda perheen uudelleen yhteen. Lähden siitä, että niin käykin seuraavana keväänä. Kirjailija ei vain voinut kertoa sitä, että Hesarin kriitikko ei moittisi ratkaisua herttasarjamaisuudesta. Mutta minulle se kelpaisi.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s