Lars Sund: Missä musiikki alkaa (2018), 540 sivua

Varsinainen sisäänheittäjä: Lars Sund kertoi haastattelussa, että hän kuvaa uusimmassa romaanissaan Frank Zappan vuoden 1974 Helsingin-konsertin. Ja minä kun näin vasta Frankin vuosien 1976 ja 1988 keikat!

Sellainen kirja täytyi ottaa saman tien lukulistalle. Koska kyseessä oli Pietarsaari-trilogian kakkososa,piti ensin lukaista ykkösosa, Kolme sisarta ja yksi kertoja (2014).

Myönnän: Sundin rönsyilevä kerronta ei nyt aivan vienyt mennessään, kuten loistavassa Siklax-trilogiassa (1991,  1998, 2003). Mutta annoin Larsille uuden mahdollisuuden ja jatkoin kakkososaan.

”Missä musiikki alkoi” alkaa hyvin lupaavasti, sillä Frank Zappan kuva on isoimpana heti kannessa (vasemmalla ylhäällä). Seuraavana ovat Mick Jagger, Jimi Hendrix  ja The Beatles,  mutta keitä ovat muusikot kannen alalaidassa? Facebookin Zappa-ryhmän uskottavan tunnistuksen perusteella siinä on joukko pietarsaarelaisia soittajia, ainakin 1965 perustetun St Markus Blues Bandin jäsenet. Ja sehän sopii, sillä tärkeä osa kirjan juonta on Alf Holmin salainen kaipuu soittaa jossakin oman kaupunkinsa yhtyeessä. Alf kertoo myös, että hänen ykkösmuusikkonsa on Frank Zappa. Enkä tiedä mitään muuta romaania, jossa pohdiskellaan vakavasti, mikä on paras Zappa-levy. Alfin mielestä se on Hot Rats, toisena Uncle Meat, eikä siihen ole paljon huomauttamista.

Pietarsaarelaisten proge/rock/jazz-harrastajien huippubändien lista vastaa muutenkin hyvin tarkkaan seinäjokelaisten vastaavaa: Frank Zappa, Miles Davis, Weather Report, Pink Floyd, Jethro Tull, Genesis, Yes, King Crimson…

Tämän lajin rönsyily uppoaa minuun, mutta Sundilla piisaa rönsyjä moneen muuhunkin suuntaan. Jaksoin kiinnostua niistä tässä kirjassa paremmin kuin edellisessä osassa, joten odotan  trilogian päätösosaa kohtalaisella mielenkiinnolla. Miten siinä viedään loppuun se, mikä sai alkunsa Seinäjoen Sokos Hotelli Lakeudessa Provinssi-rockin aikana ?

Sundilla on toisin sanoen tekeillä suuri Pietarsaari-eepos sota-ajasta nykypäivään. Taidetta, bisnestä, politiikkaa, rakkauksia ja yksi murhakin. Mutta ehdottomasti ei kuvausta Frank Zappan ensimmäisestä Helsingin-konsertista. Se oli vain minulle tarkoitettu sisäänheittäjä, joka toimi jo tuhannen sivun verran.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s