Kirjoittajan arkistot: anssio

Ian McEwan: Pähkinänkuori (2016), 200 sivua

Pähkinänkuori oli minulle keskimääräistä parempaa Ian McEwania – mikä tarkoittaa erittäin korkeaa laatua. Olen lukenut kaksitoista kirjaa tältä taitavalta britiltä ja tämän yli menevät vain Sovitus, Lauantai ja Ikuinen rakkaus. Seuraava lause on mahdollinen vain tässä romaanissa: ”Olipa toista ihmistä kuinka … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Antti Tuuri: Tangopojat (2016), 317 sivua

Tangopoikia on kiitelty lähinnä Tuurin uutena ajan ja paikan valtauksena, siis 1960-luvun Ruotsin-siirtolaisuuden kuvituksena. Onhan se niinkin, mutta minulle kirja on enemmän toisenmoista valtailua. Enkä tarkoita edes tanssiorkesterin elämänmenoa, vaan niin erikoista asiaa kuin miehen ja naisen suhdetta. Siinä lajissa Tuuri … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Jari Tervo: Matriarkka (2016), 448 sivua

Matriarkka alkaa kahden sivun mittaisella 30 keskeisen henkilön kuvauksella. Kun sen jälkeen luin kymmenen ensimmäistä sivua, paljonkaan niistä ymmärtämättä, oli pakko pysähtyä ja tehdä valinta. Joko lopetan lukemisen tähän tai piirrän henkilökaavion ja aloitan alusta. Päätin ottaa uuden alun ja rakentaa … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Michel Houellebecq: Alistuminen (2015), 266 sivua

Eikös se ollut niin, että kunnon kirjan pitäisi häiritä lukijaansa? No nyt tuli vastaan romaani, joka ei vain häiritse, vaan hämmentää, oikein kunnolla. Päähenkilö on tyypillinen ranskalainen intellektuelli, ateistinen kirjallisuuden professori, jolla on enemmän tyttöystäviä kuin periaatteita. Eletään vuotta 2022, … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Peter Sandström: Valkea kuulas (Transparante blanche), 2013 ja Karin Erlandsson: Minkkitarha (Minkriket), 2014

Pikkuruinen rannikkopohjalainen Uusikaarlepyy on kuulkaas kaunokirjallisuuden suurkaupunki! Ensin Peter Sandström kirjoittaa kutkuttavan tarinan omenatarhurin perheen vaiheista. Sitten Karin Erlandsson kuvaa eläytyvästi minkkitarhaperheen koko elämän kaaren. Sanomattakin on selvää, että molemmat kirjat ovat vahvasti omaelämäkerrallisia ja perustuvat sisältäpäin koettuun todellisuuteen. Paitsi … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa (1985), 546 sivua

Luulin vihdoin pääseväni eroon tästä oudosta japanilaisesta, 3957 sivun jälkeen, mutta toisin kävi. Uusin käännös tuntui enimmän aikaa niin laskelmoidulta murakamismilta, kaikkine satumaisine seikkailuineen, outoine seksismineen ja turhanpäiväisine juonteineen, että ei oikein jaksanut kiinnostaa. Kunnes viimeisten lukujen aikana olin taas aivan … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kirsi Haapamatti: Unelmien ekokylät (2015), 228 sivua sekä Katja Liuksiala: Sisulla ja sydämellä (2015), 226 sivua

Näillä kahdella hyvin erilaisella kirjalla on kovin paljon yhteistä. Ne kustansi Basam Books vuonna 2015, kummatkin ovat tekijöidensä erinomaisia esikoisteoksia ja molemmat taluttavat lukijan sopivalla sivumäärällä syvälle omaan vaihtoehtoiseen maailmaansa. Unelmien ekokylät perehtyy oikeisiin suomalaisiin yhteisöihin, ensin yleisesti analysoiden ja sitten kahdeksan … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi