Kirjoittajan arkistot: anssio

Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu (2014), 697 sivua

Luulin ymmärtäneeni, mitä suuressa itänaapurissa tapahtui, kun neuvostovaltio romahti 1991. Mutta en sittenkään ollut käsittänyt sitä, ainakaan ihmisen tasalta. Tämä kirja kertoo muutoksesta kymmenien haastattelujen avulla. ”Siihen aikaan elämä oli kehnoa, nyt se on pelottavaa.” ”Vanhempamme myivät suuren maan farkuista, … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Lars Sund: Missä musiikki alkaa (2018), 540 sivua

Varsinainen sisäänheittäjä: Lars Sund kertoi haastattelussa, että hän kuvaa uusimmassa romaanissaan Frank Zappan vuoden 1974 Helsingin-konsertin. Ja minä kun näin vasta Frankin vuosien 1976 ja 1988 keikat! Sellainen kirja täytyi ottaa saman tien lukulistalle. Koska kyseessä oli Pietarsaari-trilogian kakkososa,piti ensin … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta (2018), 382 sivua

Riikka Pulkkinen kirjoittaa kovin kauniita lauseita, osuvia ajatusrakennelmia, toimivia kohtauksia ja hyviä rakenteita. Mutta, mutta… …totta puhuen ei yhtään mitään muttaa. Pulkkinen on omassa lajissaan aivan huippputekijä. Se laji on nuorehkon helsinkiläisen naisen arkinen ihmissuhde- ja tajunnanvirta. Ei luulisi, että … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Ansa Tulivaara: Dekolteen kääntöpiiri (2018), 281 sivua

Kerrankin tarpeeksi seksiä! Vielä kesällä ja Isossakyrössä! Sitä paitsi luvutkin ovat juuri sopivia suupaloja! Kaiken lisäksi tätä makeaa kirjaa voi ahmia hyvällä omallatunnolla, sillä se on modernia intertekstuaalista rakkauskirjallisuutta, eikä mitään chic litiä. Näin lupaa Ansa itse, joista tunnen molemmat, … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Henna Helmi Heinonen: Pala omaa taivasta (2018), 552 sivua

Seinäjokelaisen Henna Helmi Heinosen esikoisromaani Veljen vaimo oli niin tiheän tenhoava, että ahmaisin heti perään saman kirjailijan paljon paksumman uutuuden. Myös Pala omaa taivasta oli vaikuttava, mutta ihan toisella tavalla. Veljen vaimo vaati ensi sivuilta lähtien tarkkaa keskittymistä ja 22 … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Anneli Kanto: Lahtarit (2017), 389 sivua

Luulen, että tästä kirjasta tulee pohjalaisten vuoden 1918 sodan  Tuntematon sotilas. Ennustan, että näistä ihmisistä tulee todempia kuin esikuvansa. Sellainen on fiktion voima ja valta. Otetaan esimerkiksi Elias Ylivalli, lakitieteen ylioppilas ja jääkäri, josta kirja alkaa ja johon se loppuu. … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Ian McEwan: Pähkinänkuori (2016), 200 sivua

Pähkinänkuori oli minulle keskimääräistä parempaa Ian McEwania – mikä tarkoittaa erittäin korkeaa laatua. Olen lukenut kaksitoista kirjaa tältä taitavalta britiltä ja tämän yli menevät vain Sovitus, Lauantai ja Ikuinen rakkaus. Seuraava lause on mahdollinen vain tässä romaanissa: ”Olipa toista ihmistä kuinka … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi