Waltarimaisten historiallisten romaanien pino kohoaa nyt entistäkin korkeammalle tasolle, selvästi yli puolen metrin.
Arvelen, että muillekin Waltarin kahdeksasta tiiliskivestä pitäneille Herodes on hyvinkin sopiva tapa viettää parin viikon illat. Yhteistä on historiallisen valtapelin elävöittäminen mahtavan elämänviisauden, huumorin ja itseironian avulla. Sahlberg aikavuorotteluineen on vähän modernimpi, mutta vain vähän. Pääpaino on hienolla sisällöllä, niin kuin minun makuuni sopii ollakin. Kaikkein nautittavimpia ovat monet komeat ajatukset kokeneen hallitsijan ajan valumisesta kohti loppua.
En muista ennemmin päässeeni näin hyvin sisälle ajanlaskun alun sekavaan juudealais-roomalaiseen elämänmenoon, vaikka Jeesuksen ajan ja paikan romaaneja on tullut luettua jo parisenkymmentä, pääosin pääsiäisin. Varhaiskristillisyys tuntui tässä kirjassa pitkään jäävän pimentoon, kunnes se nousi kirjan loppupuolella aivan keskiöön Johannes Kastajan, Jeshuan (eli Jeesuksen) ja heidän kannattajiensa kautta. Niinpä löytyi paljon helmiä tälläkin saralla
Miksi Johannes Kastaja viihtyi niin paljon autiomaassa? Hän oli nähtävästi löytänyt Gorin aavikolta mukavan keitaan! Entä miksi Jeesus tuomittiin kuolemaan juutalaisten kuninkaana? Kaikki sai alkunsa väärin ymmärretystä lausahduksesta, jota Herodes vahingossa tehosti antamalla ruhtinaan viittaansa liian vähissä pukeneissa kuljetetulle Jeesukselle. Ja sitten papisto huijasi Herodesta ja Pontius Pilatusta ujuttamalla omat miehensä kansan sekaan varmistamaan kuolemantuomion Jeesukselle. No, vastineeksi Herodes antoi Jeesuksen seuraajille oivan viestintävinkin: kirjoittakaa tarinat muistiin! ”Kirjoittaa? Sitä emme ole harkinneet.”
Eivät Jeesuksenkaan puheet aina niin selkeitä olleet. Herodes tarjuaa vertauksen nisunjyvän putoamisesta maahan aivan omalla tavallaan. ”Minun oli helppo ymmärtää, mitä Jeshua halusi kertomuksellaan kansalle opettaa: ettei kannattanut päästää kylvötöihin tai mihinkään muuhunkaan tärkeään puuhaan ketä hyvänsä taitamatonta toheloa. Minä pidin hänen tarinastaan, sillä se tähdensi sitä miten tärkeää ihmisten oli tehdä työnsä kunnolla. Se ei ollut myöskään millään tavoin uhkaava minun, papiston eikä Rooman imperiumin kannalta. ”
Herodes on melko täydellinen historiallinen romaani, joka sisältää sopivan otoksen jopa toimintaa ja dekkarimaisuutta. Se oli yksi vuoden 2013 kuudesta hienosta Finlandia-ehdokkaasta, jotka olen nyt lukenut kaikki. Viimeiseksi niistä suosittelisin voittajaa (Jokapäiväinen elämämme) ja ensimmäisenä tätä Sahlbergin uutta aluevaltausta.
Anssin kirjat 